shopify site analytics
Welcome Guest [Log In] [Register]

Add Reply
Pokémon elämässäsi; Miten se näkyy?
Topic Started: Nov 6 2011, 22:11 (1,473 Views)
Munchy
Member Avatar
love me *munch*
Ajattelinpas nyt avata tällaisen keskustelun, koska mielestäni on mielenkiintoista keskustella siitä, miten Pokémon näkyy fanittajien ympärillä, jokapäiväisessä elämässä - jos se edes näkyy. Tietääkö kukaan, että fanitat Pokémonia? Jos tietää, miten he ovat reagoineet, jos eivät, niin miksi ei? Näkyykö Pokémon sinusta jotenkin? Kannatko mukanasi oheiskamaa, pukeudutko tiettyyn tapaan, entäs sisustus? Kaikkea maan ja taivaan väliltä!

Itse pidän aika matalaa profiilia Pokémonin suhteen. Ei sillä, että se olisi minusta jotenkin noloa tai lapsellista, tai että oikeasti välittäisin mitä ihmiset minusta ajattelee, vaan sillä, ettei se oikeasti ole niin iso juttu, että siitä pitäisi tehdä iso juttu. Jos tiedätte mitä tarkoitan. Se on ikään kuin harrastus muiden joukossa. Toiset pelaa NHL:ää tai WoWia, minä pelaan Pokémonia. Jos joku kysyy, että pelaanko, niin vastaan, että pelaan. Mutta jos kukaan ei kysy, niin en mä siitä sitten sano.

Tyttöystäväni tietää, että pelaan pelejä ja käyn Pokémon-sivuilla ja vastaavaa, eikä siinä ole mitään ongelmaa. Vanhempani ja siskoni ovat nähneet Pokémon-pelini, mutta eivät varmaan ajattele sen olevan pelaamista kummempaa. En kuitenkaan koskaan ole ostanut oheiskrääsää tai sisustanut huonettani Pokémon-tapeteilla tai muilla tavaroilla. Olen siis kaikkien silmissä varmaankin ollut ihan tavallinen nuori, jolla on harrastus: Pokémon - joka ei kuitenkaan ole minkäänlainen addiktio, että pitäisi jokainen asia olla Pokémonia.

Mua vähän ärsyttää sellainen, että ihmiset arvostelee, jos tekee jotain joka on olevinaan niin "out" tai muutenkin jotenkin tyhmä juttu. Ihan samahan se on, mitä mä omalla ajallani teen, jos mä haluan vapaa-aikani niin viettää. Kyllä mä joskus mietin, että onkohan tämä ihan tyhmää ja lapsellista, voisin käyttää aikani niiiin paljon paremmin, mutta kun siitä nauttii ja siitä tykkää, niin sehän on vain hyväksi tehdä sitä.
Offline Quote Post Goto Top
 
Sake
Member Avatar
Kirjoittajien aatelia
Oma fanitukseni ei näy oikeastaan missään. Ala-aste aika, joka sijoittui pokemonin kulta-aikaan on tietysti eri asia, mutta nykyään harrastuksestani tietää ainoastaan kaksi pikkusiskoani, joiden kanssa pelejä pelaan, ja kaksi kaveria, joista toisen kanssa aiheesta puhellaan ja pelaillaan.
Pelaamistani en mitenkään mainosta kenellekään, ja yleensä jos porukassa on jostain syystä eksytty puhumaan pokemonista tiettyyn sävyyn, pyrin vaihtamaan puheenaihetta. Jos joku suoraan kysyy, en tietenkään ala valehtelemaan, koska ei pitäisi olla, eikä olekaan, mitään syytä. En muutenkaan mainosta asioitani ellei niistä kysytä.
Tyttöystäväni ei vielä tiedä harratuksestani (ainakin luulen näin), enkä tiedä missä vaiheessa asia tulee ilmi, mutta tiedän ettei siitä mitään skandaalia synny.
D.U.C.K.
Offline Quote Post Goto Top
 
Kim
Member Avatar
Kirjoittajien aatelia
Kortteja on ympäriinsä ja pelit hyllyssä, mutta eipä se oikeastaan muuten näy. Jokainen joka miut tuntee ja on nähnyt videoitani youtubessa tietää että pelaan pokémonia, mutta eipä siitä oikeastaan mitään ole kuullut. Pikkuveljet hieman naljailevat kun pelaan "pikkulasten pelejä", mutta siihenpä se on jäänyt. Ei kaikki voi tykätä kaikesta ja niin edelleen.
Enpä liiemmin ole mitään oheiskrääsääkään ostanut, muistan että joskus penikkana miul oli semmoi pikachupehmolelu ja pyyhe, mutta siinäpä taitaa suurin osa olla mitä olen pokémonista ostanut.

Eli periaatteessa eipä tuo näy oikeastaan muuten kuin pelien ja TCG:n muodossa.
Ja siinä että ravaan tutkimassa metagamea.
Posted Image
Offline Quote Post Goto Top
 
Shoolis
Member Avatar
en keksi tähän mitään
Minä pidin ennen matalaa profiilia Pokémon-fanituksestani, mutta sille ei ole ollut tarvetta enää pitkiin aikoihin. Kavereistani kaksi on fanittanut Pokémonia jo alusta asti, ja yhdessä heidän kanssaan olen vaalinut fanituksenkohteista parhainta. Paitsi yläasteella. Siellä kuviot olivat toisenlaiset, eikä kukaan myöntänyt pelaavansa Pokémonia, koska se oli niinku niin lasten juttu daa hei. Me kolme emme jostain syystä kertoneet edes toisillemme, että pelaamme vieläkin Pokémonia, en tiedä oliko syynä joku yläasteelaisen yleinen luottamuspula tai jokin vastaava. Lukiossa ihmisillä ei ollut tarvetta esittää coolia ja niin hardcore badassia, mutta en sielläkään mainostanut faniuttani. Minä ja kaksi kaveriani olimme kaikki Pokémonin kaappifaneja, emmekä tienneet toistemme fanituksesta mitään, koska siitä ei vain puhuttu. Sitten julkaistiinkin HeartGold ja SoulSilver ja kaappien suljetut ovet lennähtivät vauhdikkaasti auki kun minä ja ystäväni törmäsimme toisiimme kassalla.

Osa muista kavereistani morkkaa leikillään Pokémon-juttujani, mutta en ole koskaan kuullut siitä henkilökohtaisesti ilkeää sanaa. Ystäväni tietävät, että on lapsellisempaa valittaa siitä, mitä toinen tekee kuin antaa heidän tehdä sitä, mikä tuottaa heille eniten iloa. Jokainen "HURR DURR POKEMON HA HA PIDÄT HAUSKAA VÄÄRÄLLÄ TAVALLA!" -ajatusmallin omaava ihminen on lapsellisempi kuin yksikään Pokémon-fani. Se on kuitenkin pelkkä peli.
Offline Quote Post Goto Top
 
Avri
Member Avatar
...

Oma fanitukseni ei myöskään näy oikein missään. Jos joku kysyy, mitä pelejä pelaan, niin yksi niistä on Pokémon. Facebookissakin taitaa lempipelien kohdalla olla parikin pokémonpeliä. Harvempi ihminen tosin tietää blogistani, vaikken senkään olemassa oloa erityisesti salaile.

Itselläni on jonkin verran pokémon-oheiskrääsää, pehmoleluja ja figuureja pääasiassa. Mutta ei ne nyt mielestäni ulkoapäin kenenkään silmille pitäisi erityisesti pompata. En kulje tapetoituna Pokémon-vaatteisiin, joten tuskinpa kukaan puolituttu voi mitään meikäläisestä huomata minkään sortin fanitusta. En useimmiten puhu Pokémon-harrastuksestani muille, koska tuskinpa sellainen harrastus ihan liikaa kiinnostaa ketään, julma fakta. Jos joku kysyy tai Pokémonista puhuminen sopii muuten tilanteeseen, niin sitten.

Kukaan ei ole kiusannut tai nälvinyt Pokémon-harrastuksestani :-D. Kerran yksi poika yläasteella yritti tehdä niin, mutta luokkani 20 muuta poikaa (joita olin välitunnilla auttanut pääsemään eteenpäin Redissa ja Bluessa, joita pelattiin silloin ahkerasti kännykällä) asettuivat puolustamaan minua niin intohimoisesti, että se jäi vain yritykseksi :-D.
Posted Image
->UUSIN POSTAUS 7.8.! : Alolan parhaat: Startterit
Offline Quote Post Goto Top
 
Kurye
Member Avatar
Warmonger
Silloin joskus Poksujen alkuaikoina ositin vähän liiankin avoimesti tykkääväni Pokémonista, se vaan oli niin erilainen ja hieno asia. =D Koko ajajn piirtelin niitä ja näytin vanhemmilleni, pyysin että ostaisivat videoita, vaatteita ym. Perheeni kyllä sai tarpeekseen hyvin nopeasti, koko ajan kuului vihaisia huutoja "ajatteles vähän muuta välillä kuin sitä Pokémonia" ja vastaavaa. Lapsena miulla oli vahvojakin pakkomielteitä joihinkin asioihin ja Pokémon oli yksi niistä (itse asiassa on niitä miulla vieläkin xD).

Nykyään pidän profiilia paljon matalammalla. En enää uskalla avoimesti sanoa tykkääväni poksuista tai edes sanoa että hankin jonkun poksupelin. Viimeksikin kun katsoin Pokémonia mökillä ja isä nukkui sohvalla, iskä rupesi tiestysti täysin tarpeettomasti kommentoimaan "mitä sä oikeit katot, kuulostaa ihan lastenohjelmalta". Argh! Mitä väliä sillä on mitä katson? D:

No, onneksi kukaan muu ei ole harrastustani sen enempää kommentoinut, esim. isoäitini ja jotkut kaverit tykkää kuunnella kun puhun Pokémonista. Ostan Pokémon-krääsää vieläkin, mutta vain salaa vanhemmiltani. ^^
Did I eat my drink?
Offline Quote Post Goto Top
 
purrjo
Member Avatar
crazy cat lady
Nuorempana näytin melko avoimesti Pokémoninnostukseni ja sain aina kuulla iskältä kettuilua siitä, silti se kuitenkin suostu osteleen mulle noita pelejä. Leikin figuureilla, pelasin pelejä, vaihtelin kortteja, piirtelin poksuja.. olin aika fanaattinen ja tulihan sitä kaiket päivät poksusta juteltuakin. :D Mutta ei tuo vaihe kauaa kestänyt.

Nykyään lähes kukaan mun kavereista ei tiedä, että oon joskus tykännyt (ja tykkään edelleen) ihan kunnolla Pokémonista. Enkä kyllä mielellään kerrokaan, että tykkään pelata noita pelejä. Luokkalaisen kanssa on kyllä muutaman kerran tullut juteltua noista peleistä. Figuurit, kortit ja piirrustukset on visusti tallessa sängyn alla olevassa laatikossa ja siellä ne on ja pysyy. En kyllä figuista ja korteista suostuis luopumaan mistään hinnasta, on ne kuitenkin sen verran tärkeitä edelleen. :> Monia muistoja. :D
Posted Image
Offline Quote Post Goto Top
 
Dukitte
Member Avatar
♦ Varjoaan Tyhmempi ♦
Awarded Members
Ei näy yhtään millään tavalla, eikä ole koskaan oikein näkynytkään. Minulla ei ole ikinä ollut seinät täynnä pokémon julisteita tai oheiskrääsää esillä. Figuurit on aina olleet laatikossa ja silloin kun kortteja vielä omistin, nekin olivat laatikossa. Fanitus ehkä voisi näkyä siinä, että on DVD:itä hyllyssä muiden animeiden seassa. Pukeutumiseeni ei ole missään vaiheessa vaikuttanut pokémon, se nyt jo kuulostaa älyttömältä.
Posted Image
Offline Quote Post Goto Top
 
Ruka
Member Avatar
Italialainen Merirosvo
Ei hirveästi näy, paitsi joskus se näkyy kun piirrän pokémoneja vaikkapa koulussa vihkooni, jolloin ihmiset usein kysyvät mitä ne ovat yms. Pokémonia kyllä tulee sinänsä ahkerasti pelattua (mutta nykyisin vähemmän) ja animeakin katottua joka viikko.

Pokéfiguurejakaan en pidä enään esillä kuten ennen, vaan nyt ne ovat laatikossa.
PIRATES.
Offline Quote Post Goto Top
 
Zervy
Member Avatar
(^.^(◠‿◠)^.^)
Awarded Members
Pokémon ei näy omassa elämässäni millään tavalla ulospäin. En kulje kadulla Pikachu-puku ylläni, en huudata talossani Pokémon-musiikkia niin että naapurit kuulisivat eikä minulla ole ikkunoissani Pokémon-ikkunakoristeita. Lisäksi pidän Pokéwalkerin aina visusti piilossa reppuni sivutaskussa eikä omistamiani Pokémon-tavaroita pääse kukaan muu näkemään, ellei sitten omista röntgenkatsetta tai näkymättömyysviittaa päästäkseen huoneeseeni.

Tiesin toki, että osa peruskoulun ja lukion kavereistani pelasivat myös Pokémonia tai vähintäänkin omistavat läjäpäin jotain vanhoja Poké-pelejä, mutta koskaan ei tullut eteen sellaista tilannetta, että olisi ollut suunvuoroa kertoa omastakin Poké-innostuksestani. En siis missään nimessä häpeä sitä, että pelaan myös Pokémonia, mutta ei silti ole mitään tarvetta huudellakaan sitä ihmisille. On tuhansia asioita joista pidän, mutta joita en jaksa mainostaa muille (heitä ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa) ja Pokémon on vain yksi tällainen asia niin monien muiden joukossa. Vanhempani ja päiväkahvilla poikenneet naapurin rouvat ovat saattaneet nähdä nuo pari peliäni ja muutamat oheiskrääsät, mutta tuskinpa kiinnittäneet niihin minkään valtakunnan huomiota, kun minulta löytyy samaisesta pelikaapista 44 muutakin videopeliä. Olisi kuitenkin ihan hauskaa, jos joskus jonkun ihmisen kanssa rupatellessa puheenaiheet siirtyisivät ihan vahingossa Pokémoniin, sillä en ole koskaan päässyt juttelemaan esim. peleistä kasvotusten kenenkään kanssa.
Posted Image
Offline Quote Post Goto Top
 
Heiccu
Member Avatar
It's show time!
Awarded Members
Eipähän se kodin ulkopuolella mitenkään eristyisesti näy että pidän Pokémonista/pelaan Poké-pelejä. Joskus ehkä pitkillä juna/bussimatkoilla mulla on DS mukana jolla saatan jotain Poké-peliä pelata, mutta siihen se sitten taitaa jäädäkin. Koulussa tietty vapaatunteina piirtelen jotain aiheeseen liittyvää, mutta ei ketään kiinnosta mitä meikäläinen raapustelee. Parin koulukaverin kanssa sivuttiin joskus aihetta, jolloin myös ohimennen mainitsin että pelaan kyseisen sarjan pelejä (puhuttiin yleisesti peleistä ja meikä luetteli muutamia pelisarjoja, joita olen pelannut. Tässä tilanteessa mainitsin tietysti myös Pokémonin). Totta kai se näkyy jos joku eksyy mun huoneeseen xD Seinällä on muutama japanilainen leffaminijuliste sekä muutama aiheeseen liittyvä piirrustus ja sängyllä pari pehmolelua. kaikki figuurit ovat kyllä kanssa hyllyssä, mutta laatikossa viemästä tilaa ja pölyttymästä. Ja onhan mulla toki hyllyllä pelien kotelot sekä mangat.

Muuten en kyllä yleisesti huutele ympäriinsä että tykkään kyseisestä sarjasta ja niin edelleen. Ei ketään edes kiinnosta... Paitsi heeei! Onhan mulla toki tuollainen ylisöpö Pikachu-kukkaro, jonka keväällä eBaysta tilasin, japanin PokémonCenter-kamaa. Sitä käytän ihan vakituisena rahamassinani, mutta se onkin tuollainen hyvin neutraali eikä mikään sellainen kirkasräikeäihgulastenkukkaro, vaan ihan laatukamaa :DDDD
Posted Image

3DS Friend Code: 5386 - 8476 - 5068
Offline Quote Post Goto Top
 
Saana
Member Avatar
virallinen neponen
Eipä kyllä oikein näy. D: Kyllähän nuo pelit tuolla hyllyssä lepää yhden pienen Luxyn Japanista lähettämän Snivy-pehmolelun, Hampun (<3), vieressä, muttei kyllä muuten näy ulospäin yhtään. Enemmän tuostakin hyllystä saattavat erottua Hopeanuoli ja Weed-pokkarit, mut hyvvää piilottelua on ylläpidetty. No ei, ei ihan piilottelua. Ei vaan ole sellainen asia, mitä pitäisi mainostaa "hejpådig, pelaan pokémoneja!" :D Kortteja ja muuta oheissälää en sitten omistakaan enää, ole vuosiin omistanukkaan.
[size0]NEVER SAY NO TO PANDA.
"If that's just hungry, I don't want to see angry."
Offline Quote Post Goto Top
 
KenraaliDarkkis
Kirjoittajien aatelia
Ah, en ole vielä postannut tänne. No, korjataanpa virhe nyt sitten. :D

Eli eipä tuo Pokemon elämässäni näy muuten kuin pelien Pokemon-pelaamisena, -mangan lukemisena ja vielä fan artin piirtelynä. Vaikka hyvin vähän fan arttia piirränkin kaikenkaikkiaan.
Lapsena keräsin Pokemon-kortteja ja keräilin figuureita mutta nuo kaksi ovat jo vähän niinkuin taaksejäänyttä elämää. Lapsena muutenkin minulla näkyi fanituksen kohteet enempi ulospäin, olihan minulla joku Pikachu- t-paitakin jossain, harmi vain että pieneksi on mennyt.

En minä silti Pokemon-faniuttani häpeä, vaikka moni tämän ikäinen ajattelisi varmasti toisin, en suinkaan! Otan mielummin rohkeasti vastaan ihmisten oudoksuvat katseet kuin esitän muuta kuin olen ja pidän kiinni fanitukseni kohteista niin kauan kuin innostusta oikeasti riittää. :)
Offline Quote Post Goto Top
 
Avri
Member Avatar
...

Ah, päivitys.

Edellinen viestini pitää edelleenkin paikkansa. En kulje ulkona Pokémon otsaan leimattuna, mutta viime aikoina olen intoutunut piristämään tyyliäni pienillä pokémon-yksityiskohdilla. Jonain päivänä voi olla kaulassa pokémon-aiheinen kaulakoru, joskus poképallokorvikset, Pokémon-sukat ja sen sellaista. En malta odottaa oikein kunnon rantakelejä, jolloin voi mennä mustassa maksimekossa ja Ashin perinteinen liigalippis päässä rannalle. Mutta kyllä on niitäkin päiviä, jolloin Pokémonit pysyvät palloissaan.

Kotona olohuoneesta löytyy tuollainen oma hyllyrivi Pokémon-mangalla, DVD:lle ja muutamille pehmoille ja figuureille. Mielestäni näyttävät kivalta siinä, ja joo, kyllä ne varmaan tosiaan kaikki asuntoon sisälle astuvat sitten näkevät tuosta, vaan ei niissä kyllä pitäisi olla sen enempää ihmettelemistä. Vaikka tykkään keräillä Pokémon-krääsää kovasti, en tykkää pitää kaikkea esillä, vaan mulla on aina kamala sisustus meneillään Pokémonin kanssa. Tykkään minimalistisuudesta siinä määrin, että mikään pehmoleluvuori ei oikein sovi meikäläisen silmille omaan asuntoon, vaikka olisikin sitten Pokémonista kyse.

Varmaan suurin osa ihmisistä tietää nykyään, että pidän aika lailla Pokémonista, mutta ihmisethän pitävät kaikennäköisistä jutuista. Facebookissa ja Instagramista löytyy meikän Pokémon-piirroksia. Tästä on ollut vain hyötyä, sillä esimerkiksi kaverit ja perhe tietävät, millaisia lahjoja hankkia esimerkiksi jouluna ja syntymäpäivänä :D. Joskus keskustelu on kääntynyt Pokémoniin ihan irl joidenkin ihmisten kanssa... ja isäni jaksaa aina keskustella Pokémonista kanssani, hän oikein kyselee uusista peleistä ja uutisista kiinnostuneena :DD.

Eli joo, en häpeä Pokémon-fanitustani yhtään.
Posted Image
->UUSIN POSTAUS 7.8.! : Alolan parhaat: Startterit
Offline Quote Post Goto Top
 
Nastiina
Member Avatar
Jäsen
Penskana sitä ei voinnut olla huomaamatta, että pidin Pokemonista: huoneeni seinät oli tapetoitu julisteilla, ikkunassa minulla oli Pokemon-ikkunatarroja ja Pokemon verhot, sohvan päällä komeili lauma pehmoja ja pöydällä oli laatikossa oli figuureja. Myös vaatteiden suhteen minulla oli läjä aiheeseen kuuluvia t-paitoja.

Teininä Pokemon alkoi nolostuttamaan ja pistin tavarat kaappiin piiloon, koska olin mukamas liian vanha Pokemonille ja veljeltä ja joiltain kavereilta tuli myös aika ilkeitä kommenttejakin Pokemon-fanitustani kohtaan...

Kun "löysin" Pokemonin uudelleen aikuisuuden kynnyksellä, niin pidin faniuttani aika salassa, eli en enää kaivanut julisteita esiin tai muuta. Pokemon-kokoelmani on siististi piilossa edelleen kaapissa. Jotain pieniä viitteitä faniudestani voi kyllä huomata: opiskelijaboksissani on sängyn päällä koristeena pari pehmoa ja kaapissa on peräti yksi Pokemon muki. Kummassakin tietokoneessani on myös Pokemon-taustakuva. ':D Jos löytäisin jostain conista jonkin kivan T-paidan, joka mahtuisi minulle, niin voisin myös ostaa sellaisen, vaikka sitten vain kotikäyttöön...

Kavereiden suhteen minulla on paljon kamuja, jotka ovat/ ovat olleet kiinnostuneita mangasta ja animesta, joten he ymmärtävät Pokemon-faniuttani. Opiskelen myös kulttuurialalla, jossa on aika avoin ilmapiiri ja olen parin koulukaverini kanssa keskustellut Pokemonista nostalgiamielessä. Kerran tein jopa yhden koulutyön Pokemoniin liittyen, kun harjoittelimme koulussa kirjansidontakoneen käyttöä, niin tein Pokemon-aiheisen vihkon, eikä siitä kukaan sanonut mitään, muuta kun kehuivat ideaa. :D

Ammattikorkeassa myös välillä näkee Pokemon-rekvisiittaa haalareissa, olen mm. bongannut muutamia tosi hienoja haalarimerkkejä ja yhdellä jäbällä oli Mudkip-pehmoavaimenperä. Koulumme kahvilassa on myös koristeena pari Pikachu-pehmoa. ':D
Offline Quote Post Goto Top
 
1 user reading this topic (1 Guest and 0 Anonymous)
Go to Next Page
« Previous Topic · Kaikenlaisia Poké-juttuja · Next Topic »
Add Reply

    

.